Kotisivu - blogi

blogi

Tulosta

K-Maatalous > blogi

K-maatalouden blogit

10.5.2013

Kesä tulee ja eläimet pääsee vihdoin laitumelle. Ikimuistoisia hetkiä on jäänyt mieleen varmasti itse kullekin vuosien varrella eläinten laitumelle laskupäivinä. Niin naudat kuin hevosetkin nauttivat vapaudestaan kun saavat kirmata enemmän ja vähemmän hallitusti vihreän nurmen kimppuun laitumelle. Usein ensimmäiset hetket käytetäänkin arvojärjestyksen selvittelyyn kunnes tuoreen ruohon houkutus käy ylivoimaiseksi ja eläimet malttavat alkaa syömään.

Ennen kuin tähän tilanteeseen päästään on kuitenkin hiukan valmistauduttava. Aidat on joko tehtävä tai ainakin tarkistettava. Talven ajan varastoidut tolpat on kaivettava esille, muutkin tykötarpeet on hyvä katsastaa ja varata käden ulottuville, näin aidan teko käy jouhevasti ja aikaa ei mene tavaroiden etsimiseen ja hakemiseen.

Aita on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki ! Tämä kannattaa muistaa joka kerta, kun suunnittelee uutta tai korjaa vanhaa sähköaitaa. Sähköaidan rakentamisessa on tärkeää olla huolellinen ja käyttää laadukkaita tarvikkeita.

Maadoitus on kaiken a ja o, usein käytetään liian vähän maadoitussauvoja. Tarve on 2-5 sauvaa riippuen paimenen tehosta. Vääränlainen maadoitussauva estää maadoituksen toimivuuden, oikea valinta on Olli-maadoitussauvat. Maadoitussauvojen sijoitus on tärkeää, huonoin mahdollinen paikka on kuiva sora rakennuksen vieressä. Oikea paikka on kostea savimaa, esim. ojan penkka.

Jokaiseen liitokseen ja aidan jatkamiseen on käytettävä siihen soveltuvia tarvikkeita. Tyypillinen virhe on solmut, jotka itse asiassa vähentävät aidassa kulkevaa virtaa huomattavasti. Kannattaa panostaa myös laadukkaisiin nauhoihin ja lankoihin, joissa on riittävän monta johdinta. Ominaisvastus on myös tärkeä mittari, kun valitsee nauhaa tai lankaa. Paimen valitaan käyttökohteen mukaan, mahdollisuuksia on monia. Tänä päivänä löytyy niin verkkovirralla-, akulla-, auringolla- kuin paristoilla toimivia paimenia. Tehokkaimpia ovat verkkovirralla toimivat paimenet. Pienempi tehoisellakin paimenella voi pärjätä, mikäli aita on huolellisesti rakennettu. Ylimitoitetusta paimenesta ei ole kuitenkaan koskaan haittaa - se vain parantaa aitauksen toimivuutta. Hyvä nyrkkisääntö on valita mieluummin hieman iso kuin liian pieni tehoinen paimen.

Lue kuinka teet sähköaidan keväisen kuntotarkastuksen

Loistavaa laidunkautta !

- Heli/ tuotepäällikkö

Lähetetty: 12:18 , lähettäjä: Veijanen Sanna Matilda | Pysyvä linkki | Lähetä tämä viesti sähköpostitse | Kommentit (0)

28.3.2013

Paljonko hehtaarille?

Aurinko paistaa, vielä ehtii hiihtämään pelloilla. Ojissa sulana koko talven virrannut vesi saa aatoksiin, josko kevät on aikainen sittenkin. Kaikesta lumesta ja pakkasesta huolimatta, matka töihin on jo muuttunut töyssyiseksi asfalttitien routiessa. Pellolla routaa ei juuri olekaan.

Kuva: Koetila keväällä 2012

Kaikki tämä saa aikaan kihelmöintiä: kevät tulee, kylvöt lähenee, kohta pääsee pellolle tai ainakin koneiden kimppuun. Kihelmöivän odotuksen vastapainona on epävarmuus, paljonko sitä siementä pitikään kylvää ja kuinka suurelle alalle siitä riittää?

Koesuunnitelmia varten lasketaan jokaisen ruudun kylvömäärä erikseen käyttäen apuna tuhannen jyvän painoa (tjp, g), itävyystietoa (%) ja kylvötiheyttä neliömetrillä (kpl/m2). Jos siementä ei ole riittävästi ja kylvöerä joudutaan vaihtamaan, pitää laskelmat uusia. Entäs jos kylvösiemenen tjp tai itävyys ei ole tiedossa, voinko kylvää saman verran kuin viime vuonna ja lisätä muutaman kilon, jos vaikka itävyys on huonompi kuin viime vuonna?

Mietitäänpä: Kevätvehnän kylvötiheys suositus on 600 – 750 kpl/m2. Jos itävyys on 95 % ja tjp 34 g olisi kylvömäärä 251 kg/ha, kun tiheystavoitteena on 700 kpl/m2. Jos taasen itävyys on samalla siemenellä vain 75 %, pitäisi kylvää 317 kg/ha. Jos siemen painaakin 39 g, mutta itävyys on vain 75 %, pitäisi kylvää 364 kg/ha eli 113 kg/ha enemmän kuin pienempää ja paremmin itävää siementä. Tämä erotus tekee kymmenellä hehtaarilla 1130 kg eli lähes kaksi suursäkillistä.

Olikohan sitä siementä riittävästi?
Sertifioidussa siemenessä itävyys ja tjp tieto on painettuna säkin kylkeen vakuustodistukseen. Jos säkissä on ennakkovakuustodistus eli ennakkoitävyystieto, voi virallisen itävyyden tarkistaa EVIRAn nettisivuilta.

Omaa kylvösiementä käytettäessä itävyyden määritys auttaa arvioimaan kylvömäärän lähemmäs oikein, kuin jos molemmat tjp ja it% ovat tuntemattomia. Liian tiheä kylvö pienentää merkittävästi sadon jyväkokoa ja lisää lakoriskiä. Liian harva kylvö puolestaan voi saada kasvin pensomaan liikaa, jolloin sivuversojen vihreät jyvät ovat ongelma puidessa. Liian korkea tai alhainen typpitaso sadossa voi olla myös seurausta poikkeavasta kylvömäärästä.

Tarkkaan laskettu on puoliksi tehty, sitten vielä kiertokoe kohdalleen ja varmistus, että säädöt pysyvät paikallaan pellolle siirryttäessä.

Kylvökelejä odotellen.
Marjo, K-maatalouden koetilalta

P.S. Tietoa kylvömääristä löytyy Viljelyoppaan sivulta 22.

Lähetetty: 14:23 , lähettäjä: Veijanen Sanna Matilda | Pysyvä linkki | Lähetä tämä viesti sähköpostitse | Kommentit (0)

28.2.2013

Lajikkeella on väliä!

Maaseudun tulevaisuudessa (27.2.2013, s. 10) oli ajankohtainen kirjoitus nurmisiemenlajikkeista joita nurmiseoksissa käytetään. Artikkelissa nostetaan esiin se, etteivät myyjät esitä nurmiseoksissa käyttämiään lajikkeita.

Artikkeli yleistää alan toimijoiden toimintaperiaatteita koskien näitä lajikemerkintöjä. K-maataloudessa asiakas saa hankintahetkellä tiedon nurmiseoksen sisältävistä kasvilajeista ja lajikkeista. Tämän lisäksi nurmiseostaulukot ja tarkemmat sisällöt löytyvät Viljelyoppaasta 2013 sivulta 70. Lajiketiedot kerrotaan myös siemensäkissä olevissa vakuustodistuksissa.

Nurmirehun tuotantoa on maamme keskiarvoja katsomalla helpoin lisätä panostamalla suurempaan satoon, ei kahmia hehtaareja. Satotasoa on mahdollista nostaa jo pienilläkin toimenpiteillä, näitä ovat mm. nurmilohkon paikkauskylvö, kalkitus, lannoitus, kasvinsuojelu ja vielä se tärkein - oikea käyttötarkoituksenmukainen seosvalinta. Kylvösiemen on nurmirehun tuotannossa pienin yksittäinen kustannustekijä - siinä huonosti harkitulla valinnalla helposti vain säästää itsensä köyhäksi.

Lajikkeilla on huomattavankin suuria eroja kun tarkastellaan MTT:n virallisten kokeiden tuloksia. Satoisuudessa satoisin lajike saattaa olla jopa 10-15% satoisampi lajikkeiston heikompaan päähän verrattuna. Tästä juontaen hyvä kysymys onkin ”ostaisiko viljanviljelijä siementä tietämättä lajiketta?”.

Mitattavien arvojen – kuten sadon määrän ja laadun lisäksi on myös ominaisuuksia, joita ei luvuin pystytä esittämään. Näitä ovat myös MT:n lehtiartikkelissa esiin nostettu rehun maittavuus, sekä toisaalta omassa koetoiminnassamme K-maatalouden koetilalla havaitut erot mm. lajikkeen ominaisen kasvutavan ja lehtevyyden suhteen. Siinä missä joku lajike tuottaa valtavaa satoa, toinen lajike yllättää jälkikasvukyvyllään ja kolmas erottuu joukosta lehtevyytensä puolesta. Jotkut lajikkeet ovat havainnoidusti kestävämpiä sienitauteja vastaan, mutta jätetään nurmikasvustojen taudintorjunta aiheena toiseen kertaan.

Lajikkeella on väliä – oikein valittu kylvösiemen on panos joka tuottaa seuraavat 3-5 vuotta!

Juho Urkko, Tuotepäällikkö Rautakesko

Viljelyohjelma, nurmisiemen, lannoite- ja maanparannusaineet

Lähetetty: 9:32 , lähettäjä: Urkko Juho Tuomas | Pysyvä linkki | Lähetä tämä viesti sähköpostitse | Kommentit (0)

21.1.2013

Viljelysopimus sydäntä lähellä

Kun itse aloitin urani nuorena tyttönä K-ryhmän viljakaupan parissa 1980-luvun lopulla, oli K-maatalouden viljelysopimus nimeltään Suvi-sopimus. Aika pian 90-luvulle tultaessa sopimuksen nimi muutettiin Pirkka-sopimukseksi. Jossain vaiheessa Pirkka-nimestä luovuttiin ja sopimus on pitkään ollut nimeltään K-maatalous laatu- ja markkinointisopimus. Siitä huolimatta edelleenkin monet viljelijöistä tulevat joka kevät tekemään Pirkka-sopimusta seuraavalle satovuodelle.

Viljelysopimukset ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Uusia sopimusmalleja on rakenneltu myös yhdessä viljateollisuuden kanssa – välillä hyvällä ja välillä vähän heikommalla menestyksellä. Joinakin vuosina sopimustoimintaa on ollut helppo lisätä, toisinaan taas viljelysopimusten merkitystä on eri tahoilta vähätelty toteamalla, että vilja menee kaupaksi ilman sopimuksiakin. Kaikesta huolimatta koko kotimaisessa viljaketjussa vallitsee yhteinen näkemys siitä, että viljelysopimustoimintaa tarvitaan nyt ja jatkossakin ja se muodostaa perustan toimivalle kotimaiselle viljaketjulle.

Suomi on viljantuottajana ylituotantomaa. Siitä huolimatta meillä on jatkuvaa alituotantoa öljykasveista ja rukiista, paikallisesti viime vuosina myös rehuohrasta. Viljaa käyttävä teollisuus tarvitsee raaka-ainetta ympäri vuoden suhteellisen tasaiseen tahtiin. Yksittäinen viljelijä taas suunnittelee oman satonsa myyntiä varastotilojen, verotuksen tasauksen, rahantarpeen, riskinhallinnan tai vaikka sen perusteella, milloin sinne kylmälle kuivurille viitsii lähteä kuormaa antamaan. Saako elevaattoreita pakkasella edes käyntiin ja auratakin pitäisi…

Jotta ketju toimii, pitää kysyntä ja tarjonta saada tavalla tai toisella kohtaamaan. Hinta toki toimii omalta osaltaan tässä – hinnan nousu yleensä vähentää tarjontaa ja lasku lisää sitä. Pelkästään hintaa muuttamalla ja valtakunnallisiin tasetilastoihin nojaamalla olisimme kuitenkin niin viljakauppiaina kuin teollisuus viljan käyttäjänäkin aika hataran tiedon varassa. Vientimarkkinoilla toimintajänne vaihtelee nopeista pikakaupoista puolen vuoden, jopa vuoden päästä tapahtuviin laivauksiin. Jokaisen viejän on pystyttävä ennakoimaan omaa volyymiään pystyäkseen hyödyntämään vientimarkkinoiden hyviä hintapiikkejä. Tässä sopimustoiminnan merkitys korostuu erityisesti. Mitä tehokkaammin kotimaiset toimijat pystyvät toimimaan vientimarkkinassa, sitä parempaa hintaa pystytään kotimarkkinoilla maksamaan. Ja ihan sama pätee kotimaisen käytön suhteen. Niin sanottua turhaa vientiä ja tuontia pitää välttää. Toimiva viljamarkkina koituu jokaisen suomalaisen viljelijän eduksi.

Nyt ollaan taas siinä vaiheessa vuotta, että aletaan pikku hiljaa suunnitella ensi kevään kylvöjä. Tänä vuonna oman haasteensa asiaan tuo itävän siemenen riittävyys. Sopimustoiminnan avulla kauppa pyrkii myös omalta osaltaan ohjaamaan viljelyä niin kotimaisen teollisuuden kuin vientiasiakkaiden tarpeiden mukaan. Hyvä sopimusasiakassuhde on win-win –kumppanuutta, jossa kaikki osapuolet voittavat. Yhteinen tavoitteemme on kannattava kotimainen viljaketju, jossa tuotamme hyvälaatuista viljaraaka-ainetta - päätyy se sitten suomalaisiin ruokapöytiin leipänä, kaurapuurona tai vähän pidemmän ketjun kautta maitotuotteina ja lihana – tai saksalaisen kuluttajan myslilautaselle.

Päivi/myyntipäällikkö, vilja

Lähetetty: 15:05 , lähettäjä: Veijanen Sanna Matilda | Pysyvä linkki | Lähetä tämä viesti sähköpostitse | Kommentit (0)

16.1.2013

Kasvinsuojelumies herkistyy

(Kuvan henkilöt eivät liity tekstiin)

Luultavasti tämän viikon kiinnostavin kasvinviljelyuutinen saatiin lukea jo alkuviikosta eli tiistaina. Maa- ja elintaviketalouden tutkimuslaitos MTT on Kauppapuutarhaliiton aloitteesta kehittänyt verkkolaskurin, jolla voi laskea viljelytuotteen hiilijalanjäljen. Siis sen, miten paljon ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja tuotteen viljelyssä syntyy.

Kotimaisen kasvihuonetuotannon huonona puolenahan on perinteisesti pidetty Suomen viileästä ilmastosta aiheutuvia ympäristövaikutuksia, jotka etenkin talvisaikaan ja kasvihuonetuotannossa voivat pahimmillaan olla verrattain suuria. Kuluttaja on julkisen keskustelunkin vaikutuksesta saattanut kaupan hevi-osastolla joutua kahteen kertaan miettimään, ottaako nyt niitä espanjalaisia tomaatteja kotimaisten sijasta, kun se hiilijalanjälki niissä kotimaisissa kasvaa pakkasen paukkuessa ties kuinka isoksi.

Moinen pähkäily voidaan nyt onneksi lopettaa vanhanaikaisena. Valistuneimmat osasivat tätä jo uumoillakin mutta, hyvät naiset ja herrat, nyt se on virallista: Kotimaisen kasvihuonetomaatin hiilijalanjälki ei ole sen suurempi kuin ulkomaisenkaan. Loistavaa yhteistyötä, Kauppapuutarhaliitto, MTT ja Greenhousecarbon-hanke! Ja ilahduttavaa, että uutinen noteerattiin näyttävästi muiden muassa maamme tabloidikokoisen ykkösäänitorven sivuilla.

Ihan tässä kasvinsuojelumies herkistyy miettimään, mitä kaikkea muuta Suomessa ja Suomen maataloussektorilla osataan hyvin tai kerrassaan yllättävän hyvin. Sikäli kun suuri osa viljelijöistä vaikuttaa jo nyt sitoutuneilta IPM-periaatteisiin, voisi kuvitella, ettei viljelyn hiilijalanjälkikään ihan suurimmasta päästä ole.

Toimivat viljelyratkaisut, tuottajasta välittävä maatalouskauppias ja esimerkiksi Clearfield-viljelyjärjestelmän kaltaiset huippuinnovaatiot ovat avainasemassa, kun pyritään kehittämään maataloutta ympäristön kannalta kestävään suuntaan. Tiedättehän: rypsinviljelijä ei voi jättää traktoria ja kasvinsuojeluruiskua halliin, mutta ruiskutuksia suorittaessaan hän osaa arvostaa sitä, että rikka-aine puree kerrasta. Hänen on puitava sato pienkerrostalon kokoisella leikkuupuimurilla, jonka dieselmoottori saastuttaa luontoa – mutta sitä vähemmän, mitä puhtaampaa kasvusto on. Hän ei voi jättää satoa kuivaamatta, mutta öljylaskua maksaessaan hän saattaa huomata, että puhdasta kasvustoa joutuu pyörittämään kuivurissa vähemmän aikaa kuin roskaista.

Tämä kaikki ja paljon muuta sataa suoraan ympäristön laariin, vaikkei siitä kukaan erikseen oikein ehdi meteliä pitää. Se tulee niin luonnostaan sitten kun osaa työnsä. Ja suomalaisessa luonnonvara-alan alkutuotannossa se näytetään osattavan, kuten tällä kertaa MTT ja Kauppapuutarhaliitto osoittivat.

Heikki

Kasvinsuojeluaineiden tuotepäällikkö

Lähetetty: 11:20 , lähettäjä: Veijanen Sanna Matilda | Pysyvä linkki | Lähetä tämä viesti sähköpostitse | Kommentit (0)

25.7.2012

Elämä on PesticideLaiffii

MTT järjesti Jokioisilla 17.7.2012 PesticideLife –hankkeeseen liittyvän pellonpiennartilaisuuden. K-maatalouden kasvinsuojeluvastuulliset ilmestyivät luonnollisesti paikalle – ilmeisesti ainoina maatalouskaupan edustajina. Harmi sinänsä, keskustelua olisi varmasti syntynyt myös keskusliikkeiden välillä.

PesticideLife –hanke perustuu EU:n puitedirektiiviin ja tähtää kasvinsuojeluaineiden aiheuttamien ympäristöriskien minimoimiseen sekä IPM (Integrated Pest Management) –menetelmien käyttöön siirtymiseen. Kansankielellä: kasvinsuojeluaineita tulisi käyttää vain järkevissä määrin, jotta vältettäisiin turha rahanmeno sekä riskit ihmisille ja ympäristölle.

Kuulostaako fiksulta? Niin se onkin. Rikkakasveja ei varmasti kannata torjua, jos niitä ei pellossa kasva, eikä tauteja ruiskuttaa, jos kasvusto on oraalta tähkälle täysin tervettä. Liiallisella ”myrkyttelyllä” voidaan sitä vastoin aiheuttaa monenmoista päänvaivaa sekä itselle että muille: holtiton gramma- ja tautiaineiden käyttö voi johtaa resistentteihin rikkakasvi- ja tautikantoihin, huonosti suunniteltu pyretroidien käyttö resistentteihin tuhohyönteiskantoihin, muuten vain vastuuton kasvinsuojeluaineiden käyttö ympäristö- ja jäämäongelmiin – ja niin edelleen.

Mutta muistetaanpa kuitenkin, ettei järkevä kasvinsuojeluaineiden käyttö myöskään tarkoita niiden käytön lopettamista.

Jotta voisimme käyttää kasvinsuojeluaineita vain sen verran kuin on tarpeen, täytyy meidän malttaa tutustua kasvin sielunelämään niin hyvin, että todella tiedämme, mitä viljelykasvi hyvin voidakseen tarvitsee. Havaintoihin perustuvia toimenpiteitä suorittamalla saavutetaan säästöä kahta kautta: toisaalta sadon määrän ja laadun optimoinnista, toisaalta ylimääräisen käytön vähentymisestä.

Entäs sitten, jos oma ammattitaito ei riitä ja epävarmuus hiipii huppuun? Koulutus varmasti lisääntyy tulevaisuudessa jo EU:n toimesta, mutta hyvä konsti on myös asiaan vihkiytyneemmältä kaverilta kysäiseminen. (Sitä joudutaan me asiantuntijatkin tekemään sen verran usein, että kyllä nöyrinä pysytään.) Kun K-maatalouden tuotantotarvikemyyjä kehottaa asiakasta käyttämään Viljelyohjelman mukaista jaettua tautitorjuntaa, hän tietää, että a) asiakas tulee olemaan tyytyväinen ostamiensa tautiaineiden vaikutuksiin ja b) kasvinsuojelu on tehokasta ja ympäristön kannalta kestävää.

Kuten MTT:n pellonpiennarpäivässäkin todettiin: suurin osa ammattitaitoisimmista viljelijöistä toteuttaa IPM-menetelmiä jo nykyisin. Tällä kertaa EU-direktiivi voi siis hyvinkin lopulta koitua kaikkien eduksi.

Heikki/Tuotepäällikkö, kasvinsuojeluaineet

Lähetetty: 16:03 , lähettäjä: Veijanen Sanna Matilda | Pysyvä linkki | Lähetä tämä viesti sähköpostitse | Kommentit (0)

11.7.2012

Jäämävitsien kaatopaikalla

Yksi parhaita asioita kesässä on tori. Se kun saa ostaa kotimaisia mansikoita, herneitä ja jos vaikka mitä pussitolkulla vaikka kotiinviemisiksi ja pienten suiden naposteltaviksi. Herne- tai mansikkaostoksen eliniänodote on huonohko: noin neljä minuuttia keittiön pöydällä ennen kuin kaikki on kadonnut parempiin mahoihin.

Kasvinviljelystä jotakin ymmärtävä tietää, miten paljon työtä jokainen kilo satoa on vaatinut. Kasvinsuojeluun vihkiytynyt tietää myös, miten asianmukainen kasvinsuojelu eri vihanneksille, marjoille ja hedelmille suoritetaan. Asioista voi ottaa selvää myös tavallinen kuluttaja – kaikkein helpoiten se käy ottamalla yhteys viljelijään tai vaikka MTT:hen, jotka molemmat viime kädessä ovat olemassa tuotteiden loppukäyttäjää varten. On mukava rupatella, kun asiat ovat kunnossa ja jokainen EU-paperi täytetty huolella viimeisenkin direktiivin täyttämiseksi. Omanlaisensa näkökulman asiaan luo media, kuten vaikkapa Mtv3, joka nettisivuillaan nytkin (4.7.) huutaa: Näitä haitallisia aineita mansikka voi sisältää. Kun tekstiä lukee pidemmälle, huomaa, että haitallisia jäämiä sisältävät yksinomaan tuontimansikat, ja että kotimaisissa tuotteissa ei viime raportissa, vuonna 2010, ollut jäämien osalta MITÄÄN huomautettavaa. Mutta tulipahan uutisoitua.

Kasvinsuojelun neuvontapuhelimeen vastatessa joutuu usein kommentoimaan tilanteita, joissa kasvinsuojeluruiskutuksia suorittava henkilö haluaisi ruiskuttaa jotain sellaista ainetta, jota ei juuri siihen tarkoitukseen tai sille viljelykasville ole rekisteröity. Tilanteita tulee vastaan usein, yleisemmin kuitenkin peltokasveilla kuin marjoilla tai vihanneksilla. Kysymykseen on ollut ennenkin helppo antaa kieltävä vastaus, mutta tämäkin näkökulma antaa mielipiteelle uutta pontta. Millaisia uutisia haluamme suomalaisesta maataloudesta lukea: niitä, joissa edes sivulauseessa mainitaan kotimaisen ruoan olevan turvallista ja maistuvaa, vai niitä, jotka lööppeihin asti kirkuvat jälleen uudesta ruokakatastrofista sen ja sen vahingollisen aineen johdosta?

Onneksi omatunto on puhdas ja Maikkarin uutistekstikin lopulta positiivinen. Ja onneksi kotimainen maataloustutkimus on sitä tasoa, että ihan oikeasti voimme sanoa tuottavamme maailman turvallisinta ja parasta ruokaa. Toivottavasti sen tietää ja uskoo myös kuluttaja, koska me olemme hänellä töissä.

-Heikki/ Tuotepäällikkö, kasvinsuojeluaineet

Lähetetty: 16:33 , lähettäjä: Permi Heikki Juhana | Pysyvä linkki | Lähetä tämä viesti sähköpostitse | Kommentit (0)

10.7.2012

Keltaista pilkettä

Näin sen taas. Vuosien jälkeen, tasaisen vihreässä syysvehnäkasvustossa silmiini osui jokin. Tuuli heiluttaa tasaista kasvustoa, mutta jokin kirkas vilkkuu silmissä.

Mieleeni muistuu maatalousharjoittelu vuonna -96 ja kesä jolloin mustat vaatteet värjäytyivät oranssiin pölyyn pellolla kävellessä. Silloinen työkaverini kertoili jännittäviä tarinoita kasvitaudeista ja niiden tutkimuksesta, sienten ja kasvien merkillisestä yhteiselämästä. Mikrobiologian opiskelija löysi ihastuksensa ja vaihtoi pääaineensa heti syksyllä kasvipatologiaan.

Oranssin pölyn aiheutti silloin ruoste-epidemia viljoilla. Myöhemmin opin, että tämä pienen pieni sieni kuuluu kantasieniin, vaikkei millään uskoisi, että se on samaa sukua, kuin metsästä kerättävät lakkisienet. Ruostesienet ovat merkillisiä, koska niillä voi olla elämänsä aikana monta eri isäntäkasvia. Milloin ruoste värjää kasvien lehtiä kirkkaan oranssiksi, viljan korsia mustaksi, ja milloin pihlajan lehdissä ”kasvaa” piikkejä.

Sieni näyttää aivan erilaiselta eri kasveissa ja samalla sienellä voi elämänsä aikana olla itiömuotoja jopa viisi! Kotipihassa keltainen ruoste rikkakasvien lehdillä, saa aikaan ”ähäkutti”-tunteen. Puutarhan ruohosipulissa tai syysvehnäpellossa enemmänkin harmituksen.¨

Vihreän kasvuston seasta silmiini osuva vilkunta on keltaruostetta. En ole nähnyt sitä vuosiin näin terhakkaana. Lajikejalostuksella tauti on saatu kuriin laajalti, eivätkä säätkään ole sitä viime vuosina suosineet.

Tämän kesän viileä keli on sille oivallinen ja jostain se siihen syysvehnään taas tuli. Vaikka tauteja on tutkittu vuosisata ainakin, on tälläkin vielä omat arvoituksensa. Keltaruosteen väli-isäntää ei tunneta, ei siis tiedetä, missä se elelee, kun sitä ei vehnässä näy. Säilyäkseen hengissä, se tarvitsee elävän isäntäkasvin.

Tämän kesän keltaruoste muistuttaa kilpajuoksusta, jota käydään kasvinjalostuksen ja taudinaiheuttajan välillä. Alttiita lajikkeita vaihdetaan kestävämpiin ja uusia kestävyyslähteitä etsitään maailmalla kuumeisesti. Samoin on kasvinsuojeluaineiden kanssa, jatkuvaa kehitystyötä tarvitaan, jotta torjuntateho säilyy.

Ihminen on lopulta aika pieni ja ymmärtämätön luonnon monimuotoisuuden ja muuntelevuuden edessä. Se tästä työstä tekeekin niin mielenkiintoisen.

- Marjo, Hauhon koetilalta

Lähetetty: 16:13 , lähettäjä: Veijanen Sanna Matilda | Pysyvä linkki | Lähetä tämä viesti sähköpostitse | Kommentit (0)

6.7.2012

Märkä kevät jakaa satoa - "Tilakohtaiset erot tulee olemaan tosi isot"

Loimaan Rautia K-maatalouden kauppias Kari Mylén analysoi kostean kevään vaikutusta alueen satonäkymiin.

” Tämä on jännä vuosi, äärimmäisyyksien vuosi. Osa on todella hyviä kasvustoja ja osa todella huonoja. Vehnät on pärjänneet hyvin. Ohrissa on suuria eroja, niistä löytyy todella hyviä sekä jo menetettyjä satoja. Öljykasvit ovat pärjänneet hyvin kevään kosteissa olosuhteissa.

Toukokuun alussa kylvetty sato on pääosin hyvää, mutta se mikä on kylvetty kuu lopussa sateiden jälkeen on huonoa samoin kun suorakylvetyt lohkot.

Satonäkymät on vehnän osalta ennätyslukemissa, muutoin mennään keskiarvon tuntumassa.

Tilakohtaiset erot tulee olemaan tosi isot. ”

Katso koko haastattelu Okrassa kuvatulta videolta

Lähetetty: 11:01 , lähettäjä: Veijanen Sanna Matilda | Pysyvä linkki | Lähetä tämä viesti sähköpostitse | Kommentit (0)

25.6.2012

Ötökkäjahdissa

Aurinko paistaa pienen pilviverhon takaa, lämpö rapiat 10C, ei juurikaan kastetta maassa ja tuuli lähes olematon. Siis erinomainen keli ötökkäjahdille!

Tankissa 1500 litraa Biscayaseosta ja puomissa uudet keltaiset normi viuhkasuuttimet. 150 litraa hehtaarille ja vauhtia n. 7 km/h. Reilu tunti ja lohko ruiskutettu. Lupaavat tuotteelle 10 päivän suojan. No nyt vois vaikka pitää pienen loman kuoriaisista.

Ötököiden jälkeen rikkojen kimppuun. Ruisku puhtaaksi, tripletistä siniset viuhkat käyttöön. Ally 50:tä seokseksi, vesimäärä 200L/ha ja suorakylväjän ”ystävä” saunakukka saa kyytiä. 20 hehtaaria pääsi normivihkalla, mutta tuulen yltyessä lowdriftit käyttöön ja näin homma jatkui vielä 10 hehtaarin verran.

Tuuli yltyi sen verran kovaksi ettei viitsi ilma-avusteisia minidriftejäkään käyttää, paras odottaa iltaan tai seuraavaan aamuun ja loput hehtaarit ajoon.

Sitten vois olla emännän kanssa sen pikku loman vuoro, lämpenevääkin lupaavat.
Ruiskutuksilla,
Timo

Lähetetty: 11:51 , lähettäjä: Veijanen Sanna Matilda | Pysyvä linkki | Lähetä tämä viesti sähköpostitse | Kommentit (0)