Syysrypsisadon pääkäyttöalue on elintarvikkeena ja rouheen valkuaisrehuna. Energiana se on hyödynnettävissä öljynä tai pellettinä, jota voidaan puristaa rypsin oljesta, rouheesta tai koko kasvista. Syysrypsin esikasviarvo on viljakierrossa huomattava. Syysmuotoisena rypsi muodostaa 2-3 kertaisen juurimassan kevätmuotoiseen verrattuna. Vaikka talvehtiminen epäonnistuisi täydellisesti, toimii kasvusto kuitenkin syksyn kerääjä-, puhdistaja- ja maanmuokkaajakasvina aina kasvukauden loppumiseen saakka.  

Viljelykierto sekä rikka-, tauti- ja tuholaistilanteen seuranta on edullisinta kasvinsuojelua. Noudata 4- 6 vuoden viljelykiertoa tautipaineen vähentämiseksi.  

Syysrypsin viljelyalue ulottuu III - IV-vyöhykkeelle, katso Viljelyvyöhykekartta (pdf). Kokemusperäistä ”ylärajaa” ei ole, mutta lumen säilyminen pitkään keväälle on eduksi, sillä syysrypsin kriittisimpiä aikoja talvehtimisessa on kevätpakkaset jo lumettomaksi sulaneessa maassa. Aikaisin lumesta vapautuvat, eteläisemmät alueet soveltuvat syysrypsin viljelyyn lumisia alueita huonommin. Hallanarat alavat maat eivät sovellu syysrypsin viljelyyn parhaimmalla mahdollisella tavalla. Suositeltavaa onkin perustaa syysrypsiviljelys rinnemaalle. Tällöin hallariskin vähentämisen lisäksi vältytään seisovalta vedeltä, joka on syysrypsin taimille tuhoisaa.

Syysrapsia on kokeiltu Suomessa useina vuosina. Sen talvenkestävyys on syysrypsiä huomattavasti heikompi, korkeammalla sijaitsevan ja siten helpommin paleltuvan kasvupisteen vuoksi.  

Perushintainen laatu
Kosteus 9-9,5% Öljypitoisuus 40% Lehtivihreä 20 mg/kg
Rikkapitoisuus 2-3% Rikkapitoisuuden ylittäessä 5% vähennetään lajittelumaksu
Erukahappo max. 1% Glukosinolaatit max 18 mmol/l  

Lajikkeet
Syysrypsi: Largo 

Kasvinsuojeluun on esitetty kolme vaihtoehtoa ongelman vakavuuden (esim. rikkakasvipaine) mukaan. Samoin lohkokohtaisiin erityisongelmiin on taulukossa useita ratkaisuvaihtoehtoja.

Koneet:
Hardi kasvinsuojeluruiskut

Kylvö
Syysrypsin kylvössä tärkeintä on riittävä kosteus, sillä lämpövaatimukset täyttyvät automaattisesti. Syysrypsin voi kylvää nurmen jälkeen, aikaisen perunan tai kesannon jälkeen, mieluiten vielä heinäkuulla. Myös hyvin aikaisen ohran jälkeen syysrypsin kylvö on mahdollista elokuun puolivälin tienoilla. Ennustettua sadetta kannattaa odottaa ajan kustannuksella, mikäli kosteuden riittävyydestä ei olla varmoja. Esim. muokatun kesannon jälkeen sade muodostaa myös suuren kuorettumisvaaran heti kylvön jälkeen. Kasvusto taimettuu muutamassa päivässä ja kuorettumisvaara vähenee nopeasti. 

Kuorrutettu ja hyvälaatuinen siemen varmistaa tasaisen itämisen. Syysrypsin kylvöaika on heinä-elokuun vaihteessa, päivämäärää tärkeämpää on kylvöalustan riittävä kosteus. Liian aikainen kylvö tai tiheä kasvusto lisää syyskukinnan riskiä.  

Siemen voidaan kylvää normaaliin tapaan tasaiselle, matalaan muokatulle kylvöalustalle. Talvehtimisen mahdollisuuksien lisäämiseksi on suosittua ajaa pinta haralla kylvön jälkeen harjoille, jotta pellossa olisi tasaisin välein kuivia ja kosteita paikkoja ja myös vaihtelevat lämpöolot. Myös siemenet joutuvat tällöin eri syvyyksiin, mikä lisää vaihtelevuutta taimettumisessa ja siten mahdollisuuksia selviytyä sopivaan vaiheeseen ennen kasvukauden loppua.   

Siemenmäärä

Harja- tai hajakylvötekniikka vaatii suuremman siemenmäärän kuin rivikylvö. Harja- ja hajakylvössä 200-300 kpl/m2 on tarpeen kun rivikylvönä 150 kpl/m2 riittää. Kylvömäärä lasketaan kaavasta tuhannen jyvän paino (g) x tavoitetiheys (kpl/m2) / itävyys %. Syyrypsillä 200-300 kpl/m2 on noin 6-8 kg/ha, 150 kpl/m2 on 4-5 kg/ha, itävyydestä riippuen.  

Harva, mutta tasainen taimitiheys on syysrypsille eduksi. Riittävä kasvutila kasvattaa yksittäiset taimet suuremmaksi, jolloin myös juuristo kehittyy paremmin talven yli kestäväksi ja vältytään tiheyden aiheuttamasta kukkimisreaktiosta. Yöhalla noin kaksiviikkoisessa taimistossa on kuitenkin kukkimista ainakin osittain laukaiseva tekijä. 

Maalajit, pH ja kalkitus Esitys: Kalkitus (pdf)
Rypsille sopivat kaikki maalajit, joiden rakenne on kunnossa. pH-suositus on > 5,5. Maanparannuskalkkien avulla voidaan pH:ta nostaa.  Tällöin maan ravinnevarastot ovat paremmin kasvien käytetävissä, jolloin mm. typpilannoituksen satovaste on parempi. 

Lannoitus
Typpeä saa tukiehtojen mukaan käyttää 30 kg syyslevityksessä. Typpimäärä on syytä antaa kokonaan. Kevätlevityksessä voi tasaiseen kasvustoon käyttää enimmäismääriä, sillä syysrypsin satopotentiaali on suurempi kuin kevätrypsin eli 60-110 kg, maalajista riippuen. Satotason perusteella voi typpilannoitusta lisätä, mutta lisähyöty rajoittuu helposti siemensadon, ei öljysadon kasvuun. Sopivat lannoitevaihtoehdot löytyvät peltoviljelylannoitteiden valikoimasta.

Fosforilannoitus perustuu viljavuustutkimuksen tuloksiin. Luokissa tyydyttävä - välttävä 12-20 kg/ha. Muut luokat taulukossa sivuilla 32-33. 

Hivenravinteista kupari, sinkki, magnesium, mangaani, boori viljavuustutkimuksen mukaan. Erityisesti boori on öljykasvien kehitykselle hyvin tärkeää. Jos pH on 6,5 tai yli, voivat keltaiset laikut nuorissa lehdissä merkitä mangaanin puutosta.

Lannoitevaihtoehdoista voi kevätlannoitukseen valita K-maatalouden NPK-seoslannoitteen tai Vilja-sarjasta sopivan Y-lannoitteen. Pellon hiven Y sisältää myös hivenravinteita. Lisätyppeä voi antaa Typpiliuoksena (30 l/ha), Ureana (40 kg/ha) tai Suomensalpietarina (50-150 kg/ha). Hivenlehtilannoitukseen suositellaan K-erikoishiventä 5-10 l/ha. 

Koneet:

Bögballen levittimet

Puinti ja kuivaus